Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK


Kuva we♥it-sivustolta.

Nimi: Jade Pandora Falcon "Pandora"
Mutanttinimi: Frenzy (englannin kielen sana, tarkoittaa vimmaa/kiihkoa mikä kuvastaa sitä, kuinka vaaralliseksi Pandora käy vimmastuessaan)
Ikä: 16 vuotta (syntynyt 2.2.)
Sukupuoli: Tyttö

Mutaatio: Pandoran mutaatio on ihmisten kontrollointi. Ennen kuin hän saapui Xavierin kouluun, täytyi tytöllä olla tiukka tuijotus kohteeseen ja valtavasti keskittymistä, mutta taito kehittyy koulussa ollessa. Pandora pystyy laittamaan kohteensa vaikka tanssimaan alasti makareenaa keskellä suihkulähdettä, tai tappamaan itsensä. Noin esimerkiksi ja tämän takia mutaatio on vaarallinen. Pandora ei osaa hallita sitä, ja esimerkiksi suuttuessaan hän saattaa vahingossa laittaa jonkun, jolle on vihainen, tekemään jotain vaarallista. Tämän takia tyttö tarvitsee opastusta ja neuvoja kykynsä hallitsemiseen. Kohteet ovat täysin tajuissaan ja usein ihmettelevät ääneen mitä tapahtuu, mutta eivät voi estää sitä. Tarinoiden edetessä taito kehittyy jopa sellaiseksi, että Pandora pystyy pitkän välimatkan päästäkin ajattelemalla vaikuttamaan jollain tavalla ihmisen tekemisiin tai hidastamaan jonkin tekemistä, mutta hän ei sen toimivuudesta sadan prosentin varmuutta ikinä, ilman että menee katsomaan paikan päälle. Mutta tämä tosiaan myöhemmässä vaiheessa, kun mutaatio kehittyy Pandoran opetellessa hallitsemaan sitä.

Ulkonäkö: Pandoralla on kaunis iho, ruskeat pitkät ja paksut hiukset. Hänellä on tummat kulmakarvat, ja kaunis hymy. Silmät ovat melkein mustat, niin syvän ruskeat ne ovat ja hänen piirteensä ovat hyvin pehmeät ja suht. sopusuhtaiset. Pandora on vain 164cm pitkä, ja hän on suht. normaalikokoinen, ehkä vähän enemmän pyöreä, lähinnä muodokas, ja hyvä kuntoinen.

Menneisyys: Pandora syntyi Amerikassa, Kaliforniassa amerikkalaiselle isälleen Tommylle ja intialaiselle äidilleen Alyssalle. Pandora on asunut koko ikänsä Amerikassa, eikä hän juurikaan ole matkustellut. Hän huomasi jonkin olevan erilaista hänessä 8-vuotiaana, vaikkei sitä kunnolla tajunnutkaan. 13-vuotiaana Pandora pääsi täysin jyvälle mutaatiostaan, minkä jälkeen hänelle valaistui monet tapahtumat lapsuudesta. Kun Pandora 13-vuotiaana älysi mutaationsa, tapahtui se siinä yhteydessä, kun vanhempi, humalainen mies tuli kadulla vastaan ja ahdisteli Pandoraa. Tyttö paniikissa tuijottaessan miestä todellakin toivoi miehen kävelevän auton alle, ja kun mies yllättäen kääntyi ja käveli, mies huusi, että mitä tapahtuu ja panikoi, mutta silti käveli suoraan sivukujalta ruuhkaisen liikenteen keskelle auton alle. Silloin Pandora tajusi lopullisesti mutaationsa ja on yrittänyt vältellä kaiken laisia kontakteja, ettei vahingossakaan suuttuisi kenellekkään tai aiheuttaisi vahinkoa, mutta niitä silti tuli aina välillä, kunnes hänen vanhempansa vihdoin ison tapahtuman jälkeen, lähettävät Pandoran Xavierin kouluun, mikä on tytölle vain suuri helpotus, sillä koulu antaa hänelle mahdollisuuden tulevaisuuteen jonka hän haluaa.

Perhe: Pandoran isän nimi on Tommy, ja äidin nimi Alyssa. Tommy on amerikkalainen ja Alyssa intialainen. Tommy on rauhallinen, vähä puheinen ja huolehtivainen isä, kun taas Alyssalta irtoaa puhetta ihan yhtä paljon kuin Pandoralta, mutta auktoriteetti puuttuu Pandoralta, mikä taas suorastaan huutaa Alyssan puheista. Alyssa on ylihuolehtivainen, hivenen neuroottinen opiskelun, rakkauden ja intialaisen puolen vaalimisen suhteen. Hän ei halua mistään hinnasta Pandoran unohtavan intialaista puolta itsestään, vaikka ei taida edes huomaavan, että on itse amerikkalaistunut ihan hirveän paljon. Alyssa on kuitenkin ymmärtäväinen. Pandoralla on hyvät välit vanhempiinsa, sillä Pandora ei ole mikään kapinoija perheessään. Kyllä hän paljon jättää kertomatta vanhemmilleen, mutta hän tulee silti hyvin toimeen, ja on iloinen siitä, että on ainoa lapsi, koska muuten riidat sisaruksien kanssa voisivat tulla aika vaarallisiksi, koska mutaatio puoli Pandorassa pääsee valloilleen riitojen aikoihin enimmäkseen. Tommy ja Alyssa ovat järkyttyneitä Pandoran voimasta, sillä Pandoran oli pakko kertoa heille siitä 13-vuotiaana, koska ei pystynyt käsittelemään yksin miehen tapahtumaa. Vanhemmat uskoivat tytön kertomuksen, mutta heille on vaikeaa puhua asiasta, keskustelu siitä on aina vaikeaa ja se on vähän tabu aihe. Silti tytön vanhemmat eivät hylkää häntä ja antavat tukensa.

Olen kiltti ja toivoton romantikko. Myös sosiaalinen, luotettava ja yllättävä sopivat minuun. Yleisesti ottaen en halua kenellekkään mitään pahaa, mutta kaikissa on myös se huonompi puoli ja minulla on se, että kun loukkaannun/suutun, saattaa minulla alkaa sinkoilemaan ei-toivottuja ajatuksia päässä, ja siitä ei mutaationi takia seuraa ikinä mitään hyvää. Paitsi jos laitan kiusaajani kaivamaan nenää kaikkien edessä.. No kuitenkin, olen hyvin luotettava ja rakastan ystäviäni paljon, minulla ei kävisi mielessänikään pettää heidän luottamustaan. Olen todella ylisosiaalinen ja kova puhumaan, minkä takia minua joutuukin moni hyssyttelemään usein ja käskemään vetää henkeä välissä, tosin kun olen tuntemattomien seurassa sanat katoaa, mutta ei siihen paljoa tarvitse, että kieleni pääsee valloilleen. En oikein ole iloinen mutaatiostani, etenkään sen takia, että haluan perheen ja lapsia ja normaalin elämän. Mutaatio ei auta siinä asiassa, ja eniten haluan oppia hallitsemaan sitä, saadakseni elämän jonka haluan. Olen suht. päättäväinen, etenkin romanttisissa asioissa. Minua voisi luonnehtia kai viattomaksi naapurintytöksi. Osaan minä kipakkakin olla, mutta olen useimmiten aika ujo, punastun helposti ja en todellakaan ole hirveän supliikki poikien kanssa. Saatan olla välillä oikea pelkuri, mutta joskus minut valtaa itsevarmuus ja silloin saatan tehdä jotain täysin yllättävää, niin että saan itsekkin hmetellä miten pystyin siihen.

- Oikea etunimi on Jade, mutta kaikki kutsuvat häntä toisella nimellään (paitsi vanhemmat).
- Pandora on surkea kielissä, puhuu vain englantia, vaikka hänen äitinsä yrittää opettaa tytölle Hindiä, mitä Pandoran äiti oppi lapsuudessaan asuessaan Intiassa ennen muuttoaan Amerikkaan.
- Pandora on romantikko, ja hänen mielestään hänet on luotu vain yhtä asiaa varten: rakastumaan, menemään naimisiin ja saamaan lapsia.
- Rakastaa lukemista, etenkin romanttisia kirjoja.
- Tykkää olla puoliksi Intialainen, eikä aio unohtaa sitä puolta, vaikka hänen äitinsä välillä panikoi liikaa siitä, että Pandora unohtaisi sen ja muuttuu täysin amerikkalaiseksi, mikä kylläkin on tytön kansalaisuus.
- Pandora ja vanhempansa ovat buddhalaisia, mutta aika löyhästi kuitenkin (kai Alyssakin on jo monen vuoden amerikassa asumisen jälkeen vähän amerikkalaistumassa). He uskovat kuitenkin karmaan, ja Pandoran isä liittyi buddhalaiseen uskontoon jo ennen Alyssan tapaamista.
- Erittäin riippuvainen suklaansyömisestä.
- Ei omista sisaruksia.


Frenzy on valinnut itselleen 4/5 kurssia: Perinnöllisyystiede ja genetiikka, taide, ominaisuusmutaatiot ja taide.

Ilmoitusasiat Frenzylle - Ei ilmoitettavaa.

Saako käyttää tarinoissa? Kyllä

Voimien taso |• • • • • • • • • • • • • • • • • •|

Haastepisteet seuraavaan haasteeseen: 16

 [ Kirjoita ]

Nimi: Pandora

02.03.2013 23:41
Luku 1

"Päätös"

Kalifornia, nykyaika, Darwoudin koulu

Korkokenkien kopina kaikui käytävällä, ja heti sen perässä tuli kimeä, ivallinen nauru, jota seurasi ylimielisellä äänellä lausutut sanat: "Heippa Jarppa."
Pandoran ei tarvinnut nostaa katsettaan lukemastaan kirjasta tietääkseen kuka hänelle oli puhunut. Se oli tietenkin se sama ylimielinen hienohelma, jota hän salaa mielessään kutsui Feikkibarbiksi. Hän väänsi naamalleen tekohymyn.
"Hei, Marissa."
Pitkä, vaaleanpunaisissa korkokengissä seisova Marissa Starling virnisteli pilkallisesti. Pandora ei voinut olla värähtämättä inhosta. Marissan ylimeikattu naama, kellertävän blondit hiukset ja räikeä huulipuna eivät vain näyttäneet hyvältä mistään näkövinkkelistä. Jopa meikattu possu balettihameessa oli viehättävämpi näky. Jostain syystä Marissa kuitenkin luuli kolmen sentin paksuisen meikkikerroksen näyttävän hyvältä, ja niin luuli kaikki pojatkin. Pandora ei ymmärtänyt mikä kaikkien silmiä vaivasi.
"Jarppa-"
"Pandora." Pandora pisti väliin.
"-oletko harkinnut vaalean meikkivoiteen käyttämistä? Tuo sinun ruskea ihosi kun paistaa niiin kauas, että-"
"Jadekin käy hyvin."
"-ihan silmiin sattuu", Marissa naurahti kuuluvasti ja hänen puunattu taustatukensa yhtyi mukaan. Kuinkas muutenkaan. Pandora ei yllättynyt, ettei Marissa huomioinut hänen sanojaan. Marissalle hän oli Jarppa. Ei Pandora, niin kuin kaikille muille. Ei edes Jade, niin kuin vanhemmilleen. Hän oli Jarppa, isolla jiillä. Pandora yritti olla välittämättä. Hän oli ottanut opikseen, ja yksi vahingossa aiheutettu murha oli tarpeeksi, kiitos vain. Hän ei todellakaan haluaisi omalletunnolleen vielä toista ihmishenkeä. Ei edes Marissan, vaikka Feikkibarbi kuinka lehmä olikin.
"Marissa, suksi hemmettiin täältä!"
Pandora käänsi katseensa oikealle ja ei voinut olla hymyilemättä. Olivia Sigmand, hänen paras kaverinsa, osasi aina olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Olivian lyhyt, joka suuntaan sojottava musta tukka ja tuimat vihreät silmät osasivat olla todella vakuuttavat, ja vähän pelottavatkin tytön kalpeaa ihoa vasten.
"Pää kiinni Sigmand, meillä oli Jarpan kanssa juttu kesken", Marissa ärähti. Olivia ei ollut kuulevinaan, vaan antoi kielellensä vallan.
"Pandoralla on muuta tekemistä, joten te voitte kipittää sutimaan lisää peitevoidetta naamalle..", Olivia hiljeni hetkeksi ja kumartui lähemmäksi Marissan naamaa. "Olen nimittäin ihan varma, että sinulla on nenässä finni!"
Marissa mulkoili epäilvästi Oliviaa, mutta kääntyi kuitenkin kannoillaan ja häipyi korkokengät kopisten vessaan, haaskalinnut perässään. Pandora hymyili Olivialle.
"Kiitos."
Huokaisten Olivia istuutui Pandoran viereen käytävän penkille. "Kuule, Pandora, mikset pidä ikinä puoliasi? Kyllä sinä osaisit." Olivia nosti kulmiaan ja katsoi Pandoraan. "Minä en ole aina turvaamassa selustaasi, tiedätkös?"
"Tiedän, tiedän." Pandora vältteli Olivian katsetta. Nyt kun hän taas pysähtyi miettimään, alkoi häntä hävettämään, kuinka Olivia joutui koko ajan puolustamaan häntä, kun hän itse ei kyennyt mihinkään. Olo oli kuin uhanalaisella eläimellä. Pandora tarvitsi ympärilleen aktivisteja, jotka suojelisivat ja ajaisivat hänen oikeuksiaan. Hänen pitäisi olla jo uutisissa. Tänään panda-Pandora pelastettiin murhanhimoisen barbin kynsistä eläinaktivistimme Olivia Sigmandin toimesta! Seuraavaksi haastattelemme neiti Sigmanddia, joka on silittelemässä panda-raukkaamme.
"Lupaa minulle, että pidät seuraavalla kerralla puolesi", Olivia sanoi vaativalla äänellä, ja tarttui Pandoran käteen. "Ja pidä se lupaus!"
Pandora lupasi, ja samassa kello pirisi, saaden hänet pudottomaan kirjansa lattialle. Olivia kumartui nostamaan sen. "Mitä kirjaa luet nyt?"
"Kutsu rakkauteen", Pandora virnisti. Olivia nauroi kaunista helisevää nauruansa, mikä aina sai Pandoran hyvälle tuulella ja iloitsemaan siitä, että juuri hän sai olla tämän pienen, keijukaismaisen tytön kaveri. Paras kaveri.
"Olisihan se pitänyt arvata! Miten olisi joku toiminta kirja vaihteeksi?"
"Plääh, liian jännittävää. Niissä ei ole onnellisia loppuja, eikä kukaan rakastu intohimoisesti."
"Olet ihan pöpi", Olivia naurahti, työnsi kirjan Pandoran vasempaan käteen ja koukkasi kätensä hänen oikean kätensä ympäri. "Ja siksi minä rakastan sinua niiiiiin paljon!"
Molemmat purskahtivat raikuvaan nauruun ja he lähtivät käsikynkässä tallustamaan luokkaa kohti välittämättä muiden oudoista katseista.

Pandora olisi toivonut, että rouva Smith ei olisi ollut maantiedon opettaja. Kaikista koulun opettajista rasistinen rouva Smith ei ollut hänen suosikkiopettajansa. Ja hän sentään piti maantiedosta, mutta opiskelun ilo otti lähtöpassit joka kerta kun rouva Smith asteli luokkaan.
"Petolintu tulee", Olivia sihahti ja suoristautui nopeasti pulpetissaan Pandoran vasemmalla puolella takarivissä. Pandora kääntyi nopeasti nenä kohti luokan etuosaa päin ja yritti näyttää mahdollisimman huomaamattomalta. Olla niin kuin ei olisikaan.
"Miksei neiti Falconilla ole maantiedon kirja esillä?"
Hitto. "Anteeksi, rouva Pet- Smith."
Opettaja siristeli silmiään ja käänsi Pandoralle selkänsä. "Ota se esiin, ja katso ettei tämä toistu."
Pandora ynähti myöntävästi, ja kaivoi nopeasti kirjansa esille. Hän vilkaisi vaivihkaa Oliviaa, joka irvisteli opettajan selälle kuin pikku ipana. Naurunpyrskähdys oli puskea väkisin Pandoran suusta, mutta hän tukahdutti sen viime tingassa. Oliviaakin alkoi naurattamaan ja he joutuivat molemmat pidättämään hengitystä pystyäkseen pitämään suunsa kiinni.
Rouva Smith lässytti Marissalle, joka istui luokan edessä. Mielistelijä ja Feikkibarbi. Olihan siinä jo mainetta kerrakseen. Pandora oli tarkoituksella mennyt aina istumaan takariviin, mutta siitä ei ollut hyötyä. Hän oli silti rouva Petolinnun silmätikku. Häntä ei hyödyttänyt yhtään istua takana, sillä hän erottui silti joukosta. Rasistiselle ja ahdasmieliselle petolinnulle Pandora oli tapettava saalis. Opiskelun iloa siis!
"Tänään tutkimme Intiaa. Tunnin lopussa on pistokoe aiheesta. Kysyttävää?" Rouva Smith raakutti edessä. Marissa kohotti kätensä. Pandora katsoi merkitsevästi Oliviaan. Nyt se alkaa.
Opettaja antoi rakkaalle lempioppilaalleen puheen vuoron, jonka saatuaan Marissa väläytti ensin opettajalle leveän hymyn ja alkoi sitten puhumaan.
"Kiitos, rouva Smith. Minun mielestäni Jarp- tarkoitan neiti Falcon on etulyöntiasemassa. Minusta on hirveän epäreilua, että me joudumme kahlaamaan kirjaa läpi ja tekemään muistiinpanoja aiheesta pistokokeita varten, kun neiti Falcon saa vain lusmuilla koko tunnin. Eikö olisi vain reilua, jos hän kirjoittaisi esitelmän Intian pinta-aloista ja väkiluvusta sun muusta, ja lukisi sen meille tunnin lopussa? Me varmasti oppisimme siitä." Marissa kääntyi katsomaan Pandoraa ja väläytti pilkallisen hymyn. Pandora ei voinut uskoa korviansa. Tuo oli jo aivan totaalisen epäreilua. Ja sen oli pakko olla jossain lakipykälässä kiellettyä.
"No mutta Marissa, tuohan on aivan loistava idea! Kun meillä kerran on tätä Itämaista vahvistusta täällä, miksi emme käyttäisi sitä hyväksi!" Opettajan huudahti riemastuneena ja katsoi halveksivasti Pandoraan, mikä taas ei sopinut hänen ääneensä. Kylmän väreet kulkivat Pandoran selässä. Petolintu oli päättänyt iskeä saaliiseen.
"Anteeksi, rouva Smith, mutta tuohan on todella epäreilua minua kohtaan!" Pandora huudahti ja sai Olivialta kannustavan hymyn, sekä Marissalta kulmien kohotuksen jonka viestistä ei ollut epäilystä. Pandora lannistui. Se oli hänen sanansa Marissan, neiti lellikin, sanaa vastaan.
"Enköhän minä päätä siitä asiasta", opettaja kivahti. Pandora vajosi pari senttiä alemmas tuolillaan ja hengitti syvään. Hänen päässään oli jo alkanut kiehua. Olivia mulkoili häntä pettynyt katse silmissään. Miksi et pidä puoliasi? No hyvä Olivian oli häntä noin katsoa!
"Jarppa kun on tuollainen Idän ihme", Marissan nauroi edestä, saaden muutkin luokassa tirskumaan, jopa opettajan. Pandora siristi silmiään. Selvä, tämä oli viimeinen tikki. Kerran vilkaistuaan Oliviaan Pandora teki päätöksensä. Ei kai pieni takaisin maksu ketään tapa?
Pandora tuijotti tiiviisti Marissaa. Aluksi ei tapahtunut mitään, ja Marissa jatkoi pään aukomista opettajan vain virnuillessa vieressä, puuttumatta mitenkään asiaan. Mutta sitten Marissa yhtäkkiä nousi ja käveli luokan eteen.
"Mitä ihmettä?", Marissa älähti kalpeana ja käänsi katseensa Pandoraan. "Mitä sinä friikki teet minulle?"
Pandora hymyili pienesti toisella suupielellään. Hän todellakin tulisi nauttimaan tästä. Eri ajatuksia pyöri Pandoran päässä, kunnes hän keksi juuri sopivan. Hän piti katseensa tiukasti Marissassa ja pian Marissa muuttui kanaksi. Kuvainnollisesti. Ensin Marissa nojautui eteenpäin, sitten hän alkoi nykimään päällänsä kuin kana, kävelemään kuin kana, tekemään käsillään kanamaista siiven räpytystä ja kotkottamaan. Välillä kotkotuksen seasta Marissa huusi paniikin omaisesti, mutta ei pystynyt lopettamaan. Opettaja tuijotti järkyttyneenä ja muut oppilaat nauroivat, välittämättä Marissan huudoista ja siitä, kuinka hän syytti Pandoraa koko jupakasta.
Pandora ei voinut olla tuntematta pientä tyytyväisyyttä, kun hänen onnistui hallita pientä poikkeavaisuuttaan. Marissa oli edelleen kana ja elossa. Hän tunsi jo itsensä valtiatar Mahtimieleksi. Sitten Marissa avasi suuren suunsa: "Saatanan puolineekeri! Lopeta tämä!"
Kaikki riistäytyi käsistä. Oppilaat vaikenivat ja tuijottivat vuoroin Pandoraa ja vuoroin Marissaa. Pandora raivostui, hänen ajatuksensa sumeni eikä hän tajunnut enää mistään mitään, muuta kuin että hän halusi Marissan kärsivän. Tämän seurauksena Marissa lopetti kanana olemisen, kääntyi liitutauluun päin ja löi päänsä siihen. Verta otsasta valuen Marissa perääntyi askeleen, otti vauhtia ja löi uudestaan otsansa tauluun. Ja uudestaan. Ja uudestaan.
"Laittakaa se loppumaan..", Marissa vaikeroi itkuisena. Kaikki panikoivat luokassa, mutta eivät uskaltaneet koskea Marissaan. Opettaja kirkui kauhistuneena. Pandora hymyili hullun näköisenä tuijottaen Marissaa.
"JADE PANDORA FALCON!" Opettaja huusi lopulta, sillä tyhmäkin alkaisi epäilemään, jos vain yksi ihmisistä tuijottaa virnistellen kun joku hakkaa päätänsä seinään muiden panikoidessa. Pandora hätkähti opettajan huutoa niin, että käänsi katseensa opettajaan ja kaikki murhanhimoiset ajatukset hänen päässään unohtuivat, sillä tämä pimeä puoli oli mutaatiosta johtuvaa, ei Pandoraa itseään.
Marissa vajosi lattialle nyyhkien ja hänen kaverinsa juoksivat viimein hänen luokseen. Olivia tuijotti kalvenneena Pandoraa. Kaikki mutisivat hiljaa, ja heidän sanansa iskivät Pandoran tajuntaan. Voi herran jumala! Mitä hän oli tehnyt?
"E-e-en minä..", Pandora ei saanut lausetta loppuun. Tuntui kuin hänen äänensä olisi lähtenyt Siperiaan lomalle. Hän ei ollut tälläinen, hän ei halunnut olla tälläinen. Mikä ihme hänen päähänsä oli mennyt?
"Rehtorin kansliaan, heti!" Opettaja huusi naama punaisena. Hänen ilmeensä oli inhoa ja pelkoa täynnä, eikä se enteillyt mitään hyvää.
Pandora tärisi kauttaaltaan noustessaan seisomaan. Valtiatar Mahtimieli oli pahassa pulassa.
Opettaja ja pari oppilasta lähtivät viemään tajutonta Marissaa terveydenhoitajalle ja Pandora suunnisti kohti rehtorin kansliaa ja istuutui odotustilaan odottamaan. Hän taisteli kyyneliään vastaan, mutta silti pari pisaraa onnistui karkaamaan. Pandora pyyhki ne pois ja samassa rouva Smith tuli huoneeseen, meni suoraan rehtorin ovelle. Nainen koputti siihen ja myöntävän vastauksen saatuaan astui sisään ja viittoili Pandoran mukaansa. Pandora nielaisi ja nousi vavisten pystyyn. Hän ei ikimaailmassa selviäisi tästä.

Pandora ei tiennyt pitäisikö hänen itkeä vai nauraa. Rehtorin kuulustelussa hän oli meinannut pillahtaa itkuun kuin mikäkin kakara, ja opettaja oli melkein hysteerinen. Mitä taas rehtoriin tuli, hän oli pikemminkin epäilevä ja vaivaantunut. Hän soitti Pandoran vanhemmille, jotka hakivat tytön koulusta ja rehtori sanoi 'ottavansa yhteyttä' myöhemmin. Mitä sekään tarkoittaa? Vanhemmat eivät olleet puhua pukahtaneetkaan matkalla, eikä Pandora ollut ihan varma johtuiko se siitä, että he olivat niin vihaisia vai siitä, että hänen poikkeavuutensa oli niin vaikea aihe heille. Hän todellakin toivoi sen johtuvan jälkimmäisestä.
Pandora istui olohuoneen sohvalla halaten omia jalkojaan ja vain odotti, että toisella puolella nojatuoleissa istuvat Tommy ja Alyssa, hänen vanhempansa, sanoisivat jotain. Ihan mitä tahansa. Hiljaisuus raastoi hänen korviaan ja hän uskoi nyt tietävänsä miltä juustosta tuntui, kun sitä alettiin raastamaan pitsan päälle.
"Äiti, ole kiltti ja sano jotain", Pandora pyysi sanoen äiti sanan hindiksi siinä toivossa, että hänen äitinsä ilahtuisi kun Pandora käyttäisi sitä. Alyssa pysyi kuitenkin vaiti puristaen miehensä kättä. Pandora tiesi heidän molempien ilmeistä, että he eivät yksinkertaisesti tienneet mitä sanoa. Eipä hän oikein voinut heitä moittiakkaan. Hiljaisuus kävi sietämättömäksi. "Kiltit sanokaa jotain etten minä sekoa!"
"Sisäoppilaitos."
Yksi ainoa sana ja Pandora meni hiljaiseksi. Hän tuijotti vanhempiaan. Mitä isä oli juuri sanonut? Sisäoppilaitos? S-i-s-ä-o-p-p-i-l-a-i-t-o-s! Ei kai isä oikeasti luullut, että sisäoppilaitos auttaisi häntä? Voi hyvä Luoja, hän pystyi laittamaan tahdonvoimalla ihmiset tekemään asioita, ei kai sisäoppilaitos opettanut kuinka se saadaan loppumaan? Tai edes kuriin.
Tommy huomasi Pandoran ilmeen ja jatkoi vähän epävarmalla äänellä: "Se ei ole tavallinen sisäoppilaitos. Sen nimi on Xavierin koulu Lahjakkaille Nuorille."
Pandora katsoi isäänsä. "Isä. Lahjakkaille Nuorille? Mikä minussa on lahjakasta? Unohditko mistä rehtori puhui tai mitä juuri tapahtui? Marissalle olisi voinut käydä kuten sille miehelle kolme vuotta sitten!"
Tommy kiemurteli vaivautuneena. Tämä aihe oli vain yksinkertaisesti niin vaikea. "Ei, en unohtanut. Se ei tarkoita ihan sitä lahjakkuutta, mitä kuvittelet Jade. Se on koulu erilaisille nuorille. Nuorille joilla on.. ömm.. poikkeavia kykyjä."
Ennen kuin Pandora kerkesi vastaamaan, Alyssa avasi suunsa. "Juttelimme isäsi kanssa, ja emme halua, että se kolmen vuoden takainen juttu toistuu, joten-"
"Ihan kuin minä haluaisin", Pandora pisti väliin.
"-me päätimme, että sinun olisi hyvä mennä Xavierin kouluun. Hallitsemaan.. tuota juttuasi. Jos siis haluat."
Pandora katsoi vuorotellen kumpaakin vanhempaansa. "Oppisin hallitsemaan sitä? Ja pystyisin sitten elämään normaalia elämää?"
Vanhemmat nyökkäsivät ja Pandoran sydän heitti voltin. Jaa että tilaisuus oppia hallitsemaan tämä poikkeavuus? Tilaisuus normaaliin elämään? Rakkauteen? Lapsiin? Perheeseen? Missä voi täyttää hakemuslapun? Tämä oli yksinkertaisesti unelmien täyttymys. Pandora juoksi kiljaisten vanhempiensa kaulaan.
"Kyllä. Todellakin haluan! Kiitoskiitoskiitos!"
Hänen vanhempansa rutistivat häntä takaisin ja hymyilivät lämpimästi. Eivät he halunneet hylätä tytärtään, mutta he halusivat hänelle mahdollisuuden normaaliin elämään. Xavierin koulu tarjosi sen hänelle. Se oli ainoa oikea vaihtoehto.
"Tiedäthän, että me rakastamme sinua, Jade", Alyssa sanoi ja suukotti Pandoran päätä. Pandora ei voinut pidättää kyyneleitään. Ne olivat sentään ilonkyyneliä. Hän astui vähän kauemmaksi vanhemmistaan voidakseen nähdä heidät.
"Minäkin rakastan teitä. Koska minä pääsen sinne kouluun?"
Vanhemmat vilkaisivat vähän vaivautuneena toisiaan. "Me tavallaan niin kuin jo järjestettiin asia. Voimme lähteä jo tänään."
Pandora hymyili, vaikka tavallaan asia vähän loukkasi. Vanhemmat olisivat kaikesta huolimatta lähettäneet hänet sinne kouluun. Hän ei kuitenkaan halunnut ajatella sitä, vaan keskittyi olennaisempaan asiaan.
"Minä taidan sitten mennä pakkaamaan", Pandora virnisti, ensimmäistä kertaa varmana siitä, että voisi saada haluamansa tulevaisuuden.

Vastaus:

Tämäkin tarina oli upea, tekstiäsi on oikeasti todella miellyttävää lukea!
On myös mahtavaa että ainakin yhdellä hahmoista on kunnollinen perhe, ja omia tavoitteita koulunkäynnissään - Pandoran tapauksessa juuri mahdollisuus normaaliin elämään.
En malta odottaa että pääset koululle asti, ja tutustumaan opettajiin ja oppilaisiin. ;)

Saat 9 haastepistettä!

- Charles

Nimi: Pandora

26.02.2013 20:14
Prologi

Kalifornia, kolme vuotta ennen tarinan alkua

Pandora Falcon vilkaisi taakseen pimeälle kujalle. Takana ei tullut ketään, mutta Pandoran selässä kulkivat kylmän väreet ja hän huusi itselleen päänsä sisällä. Mitä ihmettä hän oli ajatellut, kun ei ollut pyytänyt isäänsä tai äitiänsä hakemaan häntä? Mitä hänen päässään oikein liikkui, kun hän lähti kävelemään kotiin? Pandora veti takin kaulusta ylemmäs ja kiihdytti askeliaan. Hän todellakin halusi vain äkkiä kotiin, koska yksin olo pimeällä kujalla ei pahemmin houkuttanut.
"Minnekkäs neito on yksin menossa?" Pandoran sydän pysähtyi ja niin tekivät myös hänen jalkansa. Voi ei, Pandora ajatteli. Hän tuijotti edessä, vähän matkan päässä olevaa humalaista miestä. Pandoran teki mieli potkaista itseään. Totta kai hän oli vahdannut taaksensa, eikä sitten ollut voinut katsoa eteensä. "Oletkos eksynyt?"
Mitä tahansa teet, älä vastaa. Käänny ympäri ja kävele pois. Ei, juokse pois.
"Ööh.. ei, kyllä tiedän missä olen."
Voi hieno homma! Pandora puri hampaitansa yhteen ja tärisi. Hän ei sitten kanssa osannut kuunnella järkeänsä. Kyllä kolmetoistavuotiaan jo pitäisi tälläisessä tilanteessa tajuta mitä tehdä. Poistua. paikalta.
Humalainen mies lähestyi Pandoraa yllättävän nopeasti. Pandoran kinttuihin tuli liikettä. Hän käännähti ympäri nopeasti ja oli jo lähdössä hyvää vauhtia juoksemaan, kun hän kompastui omiin jalkoihinsa ja kaatui rähmälleen. Kyyneleet tulvahtivat Pandoran silmiin. Hänen polvensa oli kolahtanut asfalttiin, ja kipu säteili polvesta koko jalkaan. Pandora niiskaisi ja yritti nousta pystyyn sadatellen itseään puoli ääneen: 'Hieno homma Pandora, kannatti lähteä oikaisemaan pimeän kujan kautta ja kompastua omiin jalkoihinsa kriittisellä hetkellä.' Pandora niiskahti uudelleen ja irvisti. Hänen täytyi olla jossain shokin tapaisessa, kun puhui niin outoja tälläisessä tilanteessa.
Pandora oli juuri päässyt ylös, kun hänen olkapäähänsä tartuttiin tiukasti ja työnnettiin seinää vasten niin rajusti, että Pandoralta salpautui hengitys hetkeksi.
"Oletpas sinä söpö tyttö", humalainen mies sanoi, pitäen kasvojensa ihan liian lähellä Pandoraa. Kyyneleet valuivat Pandoran silmistä ja miehen pahan hajuinen hengitys teki Pandoran omasta hengittämisestä vaikean. Ihan kuin kipeä selkä ja polvi eivät sitä jo tekisi. "Me voitaisiin pitää vähän hauskaa, vai mitä?"
Pandora tiesi kyllä ihan hyvin mitä mies tarkoitti. Hän oli lukenut läksynsä ja ei hän tyhmäkään ollut, yleensä. Pandora veti vavisten henkeä ja pidätteli yskän puuskahdusta. Hänen vartalonsa oli kauhusta kankea. Hän ei todellakaan kestäisi tätä.
"P-p-päästä m-minut..", Pandora änkytti heikolla äänellä. Mies nauroi karhealla äänellä, ja painoi vartalollansa Pandoraa seinään, ja piti hänen käsiään seinään painettuna.
"Ei kun kyllä me pidetään vähän hauskaa."
Mies kumartui lähemmäs Pandoraa. Saman tien Pandora alkoi toimimaan täysin spontaanisti ja käänsi päätänsä sivulle, nipisti silmänsä kiinni ja kokosi kaiken rohkeutensa. Hän veti jalkansa veltoksi ja onnistui horjuttamaan miehen jo ennestään huonoa tasapainoa. Mies yllättyi ja Pandora sai kiskaistua kätensä vapaiksi. Sen seurauksena Pandora liukui seinää pitkin maahan, mutta ei jäänyt ihmettelemään mitä oli tehnyt, muuten kauhu kerkeäisi ottamaan taas vallan. Pandora ei välittänyt polven tykytyksestä, vaan konttasi kauemmaksi hämillään olevasta miehestä, mutta ei kerennyt pystyyn, ennen kuin mies oli saanut hänestä taas kiinni. Mies retuutti horjuvin jaloin Pandoran pystyyn ja piti tästä tiukasti kiinni. Pandora yritti riuhtoa ja huutaa, mutta vähän matkan päässä, valoisalla tiellä meuhkaava liikenne hukutti alleen hänen huutonsa.
Toivottovasti jäät auton alle. Minä haluan, että jäät auton alle ja kuolet, Pandora ajatteli kyynelten valuessa hänen kasvoillaan vuolaina, kun mies painoi hänet seinään ja sujautti kätensä hänen paitansa alle. Samassa miehen humalaiset silmät pyöristyivät järkytyksestä, kun hän lähti kävelemään pois päin. Pandora katsoi ihmetyksen ja helpotuksen sekaisin tuntein, kuinka mies vain käveli pois.
"Mitä helvettiä täällä tapahtuu"", mies huusi paniikinomaisesti. "Mitä sä hiton äpärä teit!" Sanoistaan huolimatta miehen matka jatkui, aina kulman taakse Pandoran tuijottaessa ihmettyneenä perään. Oliko hän oikeasti tehnyt sen? Hetken mielijohteesta Pandora lähti samaan suuntaan kuin mies ja kerkesi juuri parahiksi nähdä, kuinka mies käveli suoraan keskelle liikennettä.
Pandora tuijotti järkyttyneenä, kuinka mies kauhusta huutaen lensi tuulilasiin auton törmätessä häneen. Jarrut kirskuivat, torvia toitotettiin, rikkoutuneet lasit helisivät ja pellit ruttaantuivat, kun valtava ketjukolari syntyi miehen jäädessä auton alle.
Pandoraa oksetti, pyörrytti ja itketti - entistä enemmän. Hän unohti täysin polvensa ja lähti juoksemaan, kovaa. Hän juoksi aina kotiin asti, ja heti päästyään pihaan, hän lysähti parin metrin päähän ovesta ja oksensi kaiken syömänsä ulos vain yhden ajatuksen huutaessa hänen päässään.
Hän oli aiheuttanut miehen kuoleman. Hän oli tappanut jonkun tahdon voimalla.

Vastaus:

Anteeksi vastauksen kesto!

Tykkään tosiaankin kirjoitustyylistäsi, ja odotan innolla tuleviakin tarinoita. :) Kirjoitat kykyä mukavasti, ja vaikka tämä nyt oli vähän tälläinen... Prologimainen, tykkäsin kovasti!
7 haastepistettä!

- Charles

Nimi: Pandora

23.02.2013 14:22
Kiitos paljon, että pääsin mukaan!
Nyt noista kursseista: Minä ajattelin kysyä ekaksi sinulta vähän mielipidettä, että mitä yhtä tiettyä kurssia suosittelisit ihan tuon mutaation kehittämisen ja sen hallitsemista varten kannattaisi valita? Kun se kuitenkaan ei ole varsinaisesti telepatiaa, mutta jossain määrissä on? :) Eli jos sulla olis jotain tiettyä kurssia suositeltavana? Muuten ottaisin sitten: Perinnöllisyystiede ja genetiikka, erikoisliikuntatunnit ja taide.

Ja saa käyttää tarinoissa, tietokuvauksia noudattaen. :)

Vastaus:

Apua saa aina pyytää!
Kyllä minä sanoisin että se telepatia olisi ihan hyödyksi opiskelussa, kurssilla käsitellään kuitenkin myös muita ajatuksen voimalla tapahtuvia mutaatioita kuin pelkkää varsinaista telepatiaa.

Lisäilen kurssit tietoihisi!
- Charles

©2019 × Xavier's school for gifted youngsters × - suntuubi.com