Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Nimi: Leonora Flame

Mutanttinimi: Traakki

Ikä: 14.v.

Sukupuoli: Tyttö

Mutaatio: Leonoralla on kyky muuntautua niin, että hänellä on nahkasiivet, häntä, suomuinen iho ja käsissä 2 cm pitkät terävät kynnet. Lisäksi hän osaa mahdollisesti sylkeä tulta, sillä suuttuessaan Leonoralta purkautuu kurkusta mustaa savua. Varmuutta tuohon kykyyn ei kuitenkaan vielä ole. Leonoralla on myös normaalia 5 kertaa parempi näkö- ja kuuloaisti.

Ulkonäkö: Ihmisten keskellä liikkuessaan Leonoralla on kastajanruskeat, olkapäille levittäytyvät aaltomaiset hiukset, jotka ovat aina auki. Tällä on kullanhohtoiset iirikset kaiken aikaa, ja siksi Leonora peittääkin ne mahdollisuuksien mukaan hiuksillaan. Hän on n. 170 pitkä ja hieman laihan puoleinen. Leonora käyttää useimmiten kaikenvärisiä vaatteita, muttei kuitenkaan mitään sateenkaaren värisiä yhdistelmiä. Muuntautuessaan todelliseen olomuotoonsa Leonoran iho välkehtii pronssisena, sillä sen tilalle kasvaa teräksenkovia suomuja. Tytön selkään kasvaa suhteellisen suuret nahkasiivet, ja alaselästä, juuri pakaroiden yläpuolelta ilmestyy metri viisikymmentä pitkä häntä, joka kapenee loppua kohti. Hännän päällä kasvaa piikkejä. Lisäksi Leonoralle kasvaa ihmiskynsiensä päälle kovat kaksisenttiset ja hieman käyrät kynnet.

Menneisyys: 7-vuotiaana tämä kadotti vanhempansa metsäretkellä, jonka takia tämä jäi asumaan kaduille. Noin 8-vuotiaana muuttui ensimmäisen kerran joutuessaan melkein salakuljettajien kynsiin. Sen jälkeen tämä pysyi mahdollisuuksien mukaan poissa ihmisten tieltä varastellen ruokansa maatiloilta ja pikkukaupoista. Muutama päivä 14- vuotis syntymäpäiviensä jälkeen sairastui pahaan keuhkokuumeeseen. Kadulla maatessaan eräs mutantti pelasti tämän kuolemalta ja vei kouluun, jossa tämä on toipui tuosta sairaudesta. (On ollut koulussa vasta vain n. 1 viikon parantumassa)

Perhe: Leonoralla on/oli rakastavat äiti ja isä, sekä kolme isoveljeä Mike, Sam ja Jay. Perhe ei aavistanutkaan Leonoran mutaatiosta, eikä Leonora tiedä miten he siihen olisivat edes suhtautuneet.

Leonora on hiljainen ja tarkkailija tyyppinen, mutta tutustuu kuitenkin suhteellisen helposti uusiin ihmisiin. Ei pidä liiallisesta koskettelusta tai läheisyydestä, mutta pystyy sietämään joidenkin koskettelun, mutta silloinkin vain vaivoin. Inhoaa mutaatiotaan ja on välillä miettinyt jopa itsemurhaa, mutta ei ole kuolemanpelossaan sitä tehnyt. Jotkut voisivat kuvailla Leonoraa jopa tunteettomaksi hänen sanoessaan suoraan mielipiteensä, siis silloin kun hän sattuu avaamaan suunsa. Tavallisestihan Leonora on hyvin hiljainen ja hän hyväksyy melkein kaikki muut sellaisina kuin he ovat, vaikka olisivat mutantteja. Vihaa ylimielisyyttä ja alkaakin kaikessa hiljaisuudessa nöyryyttämään vasten normaaleja tapojaan ylimielistä henkilöä. Muuten Leonora on hyvin ystävällinen ja kiltti, vaikkakin sisäänpäin sulkeutunut.


Traakki on valinnut itselleen 3/5 kurssia: ominaisuusmutaatiot, taide ja perinnöllisyystiede/genetiikka

Ilmoitusasiat Traakille: Ei ilmoitettavaa.

Saako käyttää tarinoissa? Kyllä

Voimien taso |• • • • • • • • • • • • • • • • •|

Haastepisteet seuraavaan haasteeseen: 7

 [ Kirjoita ]

Nimi: Leonora

31.12.2012 19:22
// Eka tarina! :)//

Säpsähdin hereille kuullessani jonkun astuvan huoneeseen. Nousin istumaan varuillani, mutta rentouduin hieman nähdessäni tutun naisen. ”Huomenta, Leonora”, nainen toivotti ja käveli vuoteeni vierelle. ”Mikä on olo?” hän kysyi tarkastellen minua katseellaan. Hieman vaivaantuneena heitin hiukset silmilleni ja totesin hiljaa oloni olevan hyvä. ”Nyt voitkin tulla tutustumaan kouluun. Pue nopeasti, minä odotan oven ulkopuolella ja vien sinut professori X:n luokse”, nainen käski ja lähti huoneesta valkoinen tukka heilahtaen. Tuijotin hiljaa vastapäistä seinää ja pureskelin huultani. Tarve karata piti minut otteessaan, vaikka luotinkin jotenkin tuohon naiseen. Ravistin hiukset naamaltani ja kierähdin alas sängyltä. Kuuntelin hetken lattialla kyykkien, ja todettuani, ettei huonessa ollut muita, nousin ja pukeuduin valkeaan pellavapaitaan ja pestyihin farkkuihini, joissa oli polvien ja reisien kohdilla tuuletusaukkoja. Farkut olivat omani, olin nimittäin lainannut niitä eräästä ale-kaupasta. En ollut koskaan tottunut varasteluun, mutta se on pakollista hengensä säilyttämisen kannalta.
Saatuani hiukset takaisin kasvojeni ylle aukaisin tammisen oven ja astuin hengähtäen valkohiuksisen naisen vierelle. ”Tule, Charlesilla on pian vapaatunti”, nainen kehotti lähtien harppomaan matolla päällystettyä käytävää. Minä seurasin perässä mitään sanomatta ja kurkistelin hiusteni lomasta käytävän seiniä, portaita ja tauluja. Kolmet portaat käveltyämme nainen vei minut nuoria olevan salin poikki. Hengitin syvään tuntiessani lasten ja nuorten katsellessa minua. Jokainen lihakseni oli jännitynyt, ja tuijotin lattiaa. Minun teki mieli lähteä juoksemaa, mutta jollakin ilveellä sain pidettyä pelkoni kurissa ja kävelemään salin toisessa päässä olevaan käytävään kommelluksitta. Käytävän päässä oli ovi, jonka luona nainen pysähtyi. ”Charles on näemmä lopettanut jo tuntinsa”, nainen totesi kuin yrittäen saada minut juttelemaan kanssaan. Minä kuitenkin vain nyökkäsin ja tuijotin kaikkialle muualle paitsi naiseen. Kuulin hänen koputtavan ja avaavan sitten oven. Menin naisen perässä sisään huoneeseen ja vilkaisin ympärilleni nopeasti varmistaakseni, ettei tämä koko juttu ollutkaan ansa tai surmanloukko. Huone näytti liiankin tavalliselta ylhäisen miehen toimistolta tai työhuoneelta, en minä tiedä. Todettuani, ettei huoneessa ollut ainakaan tällä hetkellä vaaraa, heilautin hiukset takaisin silmilleni. ”Sulje ovi, Leonora”, mies, joka istui työpöydän takana, kehotti kohottamatta katsettaan pöydällä olevista papereista. Tottelin ja oven suljettuani astuin varovasti peremmälle huoneeseen. Tarkkailin nuorehkoa miestä hiusteni takaa samalla kun valkotukkainen nainen ohjasi minut työpöydän viereen. Mieleni teki panna vastaan, mutta olin oppinut että se vain pahensi tilannetta. ”Istu vain, niin voimmekin täyttää lomakkeet ja laittaa sinut jo huomenna tunnille”, mies sanoi nosten katseensa papereistaan ja heilauttaen kättään. Istuin varoen lähimmän tuolin reunalle ja yritin katseellani saada selkoa miehestä. Nainen häipyi jonnekkin huomaamattani, mutta se ei minua haitannut. Pitkään huoneessa oli hiljaisempaa kuin huopatossutehtaalla. Taikka olisi ollut, jollen olisi kuullut salista kuuluvaa puheensorinaa ja ulkona raikuvia kaukaisia huutoja. Minä nimittäin olen koko ikäni ollut kuulemma tarkkakuuloinen, jopa liiaksikin. Aina kun joku puhui, minusta tuntui kuin hän olisi huutanut. Lopulta en enää kestänyt miehen hiljaisuutta ja kokeilin varoen saada hänet puhumaan: ”Mistä tiesitte nimeni?” kuiskasin, sillä en pystynyt kontrolloimaan ääntäni niin, että en olisi vahingossa huutanut. Mies lopetti papereidensa pläräämisen ja katsahti minua hymyillen. ”Olen Charles Xavier, toisn sanoen professori X. Olen mutantti, kuten sinäkin. Mutta toisin kuin sinulla, minun kykyni on telepatia. Tiedätkö mitä se tarkoittaa?” mies kysyi. Katselin miestä pitkään, ja pudistin sitten päätäni. ”Käytännössä se tarkoittaa sitä, että pystyn lukemaa ajatuksiasi ja muutenkin hallitsemaan hieman ihmismieltä. Kykyni ei ole näkyvä, mutta sinulla on. Eikö niin?” mies kohotti kulmiaan. Sinunhan se pitäisi tietää, jos olet telepaatti, ajattelin. ”Haluaisitko näyttää siipesi?” professori ehdotti ystävälliseen sävyyn. Jännityin ja pudistin päätäni. En näyttänyt siipiäni koskaan kenellekkään, jollei ollut aivan pakko. Professori nyökäsi ymmärtäneensä asian ja asteli pöydän ympäri luokseni. ”Voitko näyttää edes silmäsi?” hän kysyi kyykistyen eteeni. Hitaasti, epäröiden kohotin katseeni ja suin hiukset silmien päältä. Tuijotin pitkään professorin sinisiin silmiin, ja miehen kertomaan kohdistuva epäusko hävisi pala kerrallaan. Tiesin sen olevan totta, olinhan siitä elävä todiste. ”Täällä sinun ei tarvitse peittää kauniita silmiäsi tai erityistaitojasi. Tämä paikka on juuri sinun ja minun kaltaisille tarkoitettu koulu. Täällä kaikki ovat mutaatioita, ihmisiä joilla on erityiskykyjä”, professori kertoi ja nyökkäsin hänen päätettyään lauseensa. ”Mutta ensin saat täyttää muutaman lomakkeen, niin jo huomenna pääset muiden joukkoon pulpetin taakse. Käykö?” mies hymyili ja ojensi käteeni lappuja. Minulta meni tuhottomasti aikaa niiden täyttämiseen, sillä lukutaitoni on kehno. Olin juuri ja juuri oppinut lukemaan kun kadotin vanhempani.
Saatuani paperit viimein niin hyvin kuin suinkin kuntoon, heilautin hiukset takaisin silmieni eteen ja astelin työhuoneesta takaisin käytävään. Seisahduin oven taakse kuuntelemaan hetki hetkeltä vähenevää metakkaa salissa. Kun en kuullut enää isompaa mölyä, lähdin kävelemään lähes äänettömästi, melkein kuin saalistava peto. Kurkistaessani saliin totesin sen olevan tyhjä ja lähdin nopein askelin etenemään salin poikki. Olin juuri huokaisemasta helpotuksesta, kun salin oviaukosta kävellä löntysti ei-niin-iloisen-näköinen mies, jolla oli tuimat silmät ja minusta jännä kampaus. Hiljensin vauhtiani ja laskin katseeni varpaisiini. Mies löntysti ohitseni minusta välittämättä ja minä pääsin salista pois. Olin juuri menossa portaisiin, kun kuulin takaani oven heilahtavan. Käännähdin ympäri pelon ottaessa minusta otteen. En nähnyt ketään, vain aurinkoiselle pihalle vievän edestakaisin heiluvan oven. Päästin pidättämäni hengitykseni ulos ja hiivin oven luokse. Edessäni avautui kaunis piha, ja kauempana kukkapenkkien takana oli uima-allas. Vedin keuhkoni täyteen raikasta ilmaa ja lähdin edelleen varoen, mutta hieman itsevarvemmalla mielellä tutkimaan nurmikenttää ja muuta piha-aluetta.

Vastaus:

Tarina oli erittäin ihana, ja pidin kovasti tavasta, jolla otit kouluhenkilökuntaa mukaan, pysyen kuitenkin hahmosi oman tietämyksen rajoissa.
Onnittelut koulun ensimmäisestä tarinasta! :) Saat seitsemän haastepistettä!

- Charles

Nimi: Leonora
Kotisivut: http://www.supernatural666.suntuubi.com/

31.12.2012 00:09
Elikkäs elikkäs haluaisin nämä kurssit: ominaismutaatiot, taide ja perinnöllisyystiede.
Ja minua saa käyttää tarinoissa. :)

~Leonora Flame~

Vastaus:

Selvä, merkkasin ne nyt tietoihisi.

- Charles

©2019 × Xavier's school for gifted youngsters × - suntuubi.com