Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Nimi: Lynn Eva Shires

Mutanttinimi: Medicament

Ikä: 13 v.

Sukupuoli: Tyttö

Mutaatio: Lynn kykenee parantamaan muiden kuin itsensä haavoja ja vammoja, sekä pieniä sairauksia kuten flunssan. Hänen tarvitsee vain koskettaa vammautunutta aluetta. Hän on yrittänyt parantaa itseäänkin, toistaiseksi tuloksetta. Lynn suhtautuu kykyihinsä pelokkaasti ja varautuneesti ja käyttää niitä vain harvoin.

Ulkonäkö: Lynnon keskipitkä ja hoikka, eikä kovinkaan kurvikas, mikä ei häntä häiritse. Hänellä on kainaloihin yltävät, luonnostaan kiharat, kellertävänvaaleat hiukset, jotka hän etummaisia hiuksia lukuun ottamatta sitoo yleensä nutturalle pois tieltä. Lynnin silmät ovat pähkinänruskeat ja leikkisät. Hänen ihonsa on melko vaalea ja kuiva, eikä tarvitse meikkejä. Hänen kasvoissaan on vielä hiukan lapsenpyöreyttä ja hänellä on hymykuopat. Hän hymyilee lähes aina edes hiukan. Lynn käyttää luonnonsävyisiä vaatteita ja usein hänellä on kaulassaan riipuksia. Linkkaan myöhemmin itse piirtämäni kuvan!

Menneisyys: Lynn eli normaalia elämää rauhallisessa pikkukaupungissa rakastavan perheen keskellä. Hänellä oli monta hyvää ystävää ja hän menestyi koulussa. Kaikki muuttui, kun hän päätti paljastaa pitkään salaamansa mutaation. Hän oli huomannut sen 10-vuotiaana ja ajatellut, että se olisi jokin sairaus ja menisi ohi. Täytettyään 13 hän päätti, että muillakin oli oikeus tietää. Se oli virhe. Hänen ystävänsä alkoivat kartella häntä ja hänen perheensä ahdistui. Kukaan ei tiennyt mitä tehdä. Onneksi hänet huomattiin Xavierin koululla ja hänet haettiin sinne. Hän on viihtynyt koulussa ja kaikki uudet asiat kiinnostavat häntä.

Perhe: Lynnin perheeseen kuuluu äiti Amelia, isä Jonathan, pikkusisko Demelza sekä Demelzan koiranpentu Cella. He rakastavat Lynniä suuresti, mutta järkyttyivät ja ahdistuivat tämän mutaatiosta niin, etteivät oikein tiedä mitä ajatella. Toisinaan Lynn kaipaa heitä ja toivoo asioiden olevan toisin.

Lynn yrittää aina olla kiltti, huomaavainen ja kohtelias ja kunnioittaa itseeän vanhempia. Hän yrittää totella tiukasti sääntöjä, mutta toisinaan hänen ystävänsä saavat suostuteltua hänet pieneen seikkailuun. Lynn on avoin ja rehellinen, minkä vuoksi hän saa nopeasti uusia ystäviä. Välillä hän rakastaa viettää syysiltaa yksin teekupillisen ja hyvän kirjan ääressä, toisinaan hän kokeilee innoissaan uusia asioita kavereidensa kanssa. Hän osaa sulautua hyvin joukkoon ja hänen hymynsä on olennainen osa tunnelmaa. Jutellessa hän osaa kuunnella toista ja oman vuoron tullessa puhuu suunsa puhtaaksi kaikista asioista. Lynn ei ärsyynny helposti, ja sen tapahtuessakin hän rauhoittelee itsensä ja yrittää ratkaista asiat puhumalla. Hän hyväksyy asiat ja ihmiset niin kuin ovat ja tilaisuuksien tullessa tarttuu uusiin haasteisiin.

-Lynn rakastaa taiteita, varsinkin musiikkia
-Sekä erilaisia riipuksia, medaljonkeja ja amuletteja
-Hän käy säännöllisesti lenkkeilemässä
-Lynn on kasvissyöjä


Medicament on valinnut itselleen 3/5 kurssia: Perinnöllisyystiede ja genetiikka, erikoisliikuntatunnit ja taide

Ilmoitusasiat Medicamentille - Ei ilmoitettavaa.

Saako käyttää tarinoissa? Kyllä

Voimien taso |• • • • • • • • • • • • • • • • •|

Haastepisteet seuraavaan haasteeseen: 8

 [ Kirjoita ]

Nimi: Medicament

11.01.2013 17:39
Ensimmäinen tarina.

Eihän siitä ollut kuin kaksi tuntia, kun ne miehet soittivat ovikelloamme. Ja nyt olin täällä. Tuijotin valtavaa beigeä kartanoa, jonka pihalla kuljeskeli minulle täysin vieraita ihmisiä. Koko alue oli ympäröity muureilla ja aidoilla, ja joka paikassa oli siististi leikattuja pensaita. Kartanon tornit kohosivat korkeuksiin, ja minun mielestäni sinne olisi mahtunut sisään stadionillinen ihmisiä, mikä siis Amerikassa on paljon. Minne ikinä katsoinkin, löysin hiekkateitä, jotka veivät ties minne. Oikealla puolellani kohosi myös metsää ja nurmisia kukkuloita.
Miehet kävelivät vierelleni pieni hymynkare huulillaan. Toinen heistä, se joka oli esitellyt itsensä Charles Xavieriksi, katsahti hetkeksi minuun ja käveli sitten ohitseni, oletten luultavasti meidän seuraavan häntä. Kuulin äitini askeleet takanani, ja pian hän olikin vierelläni. Nousimme yhdessä portaat ylös parioville, ja menimme Charlesin ja sen toisen miehen, Erik Lensherrin perässä sisään. Charles johdatti meidät muutamat portaat ylös ja siitä johonkin huoneeseen, joka vaikutti jonkinlaiselta olohuoneelta. Hän istahti nojatuoliin ja Erik toiseen sellaiseen. Minä istuin sohvalle Charlesia vastapäätä ja epätavallisen hiljainen äitini asettui vierelleni. Tiesin, ettei hän olisi vaivautunut tulemaan mukaan tänne, ellei hän olisi luonteeltaan niin äidillinen.
"No niin Lynn, vai pitäisikö sanoa Medicament, tervetuloa sisäoppilaitokseeni", Charles tokaisi lämpimästi. Katsoin häntä hölmistyneenä.
"Medicament?"
Charles naurahti hieman. "Se on sinun mutanttinimesi. Kaikilla mutanteilla on mutanttinimensä, minua voit kutsua myös Professori X:äksi ja Erikiä Magnetoksi. Sinun nimesi on Medicament, koska olet parantaja." Hölmistynyt ilmeeni ei tainnut kadota minnekään.
"Mistä sinä tiesit minun kykyni? En kertonut sitä vielä!"
"Minä olen kyvyltäni telepaatti, luen ajatuksia ja hallitsen mieltä." Sävähdin kuullessani tämän. Telepaatti? Luottamukseni Charlesiin valahti saman tien. Katsoin miestä silmiin. Hänen katseensa tuntui lausahtavan: "Ei hätää, en urki toisten mieliin kiusatakseni." Tunsin itseni hieman luottavaisemmaksi. Charles kääntyi äitiin päin ja kysyi:
"Onko hän täällä ympäri vuoden vai käykö hän esimerkiksi lomilla kotona?" Pah, minusta puhutaan kuin en olisi täällä. Charles väläytti leikkisän hymyn. Äiti puntaroi ajatuksiaan. "Lynn, sopiiko jos olet joululoman kotona? Muuten voisit olla täällä." Äiti on aina äiti. Hän ei osaa luopua minusta, vaikka vierastaisi minua kuinka paljon. Hymyilin ja nyökkäsin. Charles ojensi minulle paperin, jonka vasemmassa yläkulmassa luki 'Ilmoittautumislomake'. Täytin sen parhaani mukaan ja annoin takaisin Professori X:lle. "Hyvä", hän sanoi. "Saat lukujärjestyksesi illalla. Päivä ei ole pitkällä, sinulla on hyvää aikaa tutustua tiluksiin ja huoneeseesi. Huomenna istut jo tunneilla kuten kaikki muutkin. Nyt voit sanoa näkemiin äidillesi ja Erik johdattaa sinut huoneeseesi." Nousin ylös ja rutistin äitiä. Vaikka tämä kaikki innosti minua, jäisin silti kaipaamaan perhettäni. Äiti suukotti minua pikaisesti otsalle ja minä kuiskutin hänelle "Näkemiin" ja "Moikka, nähdään ensi jouluna!" ja kiirehdin Erikin perään käytävään. Vilkaisin vielä kerran äidin vaaleanruskeita hiuksia, hänen raottuneita huuliaan. Sitten huoneen ovi sulkeutui ja olin kaksin Magneton kanssa.
Kuljimme jälleen parit portaat ylös ja käytäviä pitkin Erikin kertoillessa koulusta, opiskelusta ja mutanteista, erikoiskykyjä omaavista ihmisistä. Hymyilin kaikelle mitä hän sanoi, ja se tuntui melkein ärsyttävän häntä. Hän kuitenkin piti ilmeensä vakaana. Tulimme pitkään käytävään, jonka molemmin puolin oli numeroituja ovia. "Tässä on huoneesi avain", Erik sanoi pudottaen avaimen käteeni. Se oli normaali metallinen avain, johon oli renkaalla kiinnitetty pyöreä laatta, jossa luki "63". Etsin kyseisen oven ja työnsin avaimen lukkoon. Ovi aukeni kevyesti ja astuin sisään. Erik jäi norkoilemaan ovensuuhun.
Ensinnä oli pieni eteinen kaappeineen ja pesuhuoneen ovineen. Huoneen toisella laidalla oli kirjahylly, pöytä, tuoleja, ja TV hyllyineen. Takaseinän ikkunasta avautui näkymä nurmikentille ja tummansiniset verhot oli vedetty tiukasti nippuun sivuille. Vieressä oli suurikokoinen vaatekaappi. Oikealla seinustalla oli pehmeän näköinen kerrossänky, joka oli siististi pedattu siniraidallisin päiväpeitoin.
Kurkistin suihku- ja vessatiloihin ja ryntäsin sitten ikkunan ääreen. Ihastelin aavoja nurmialueita ja kaukaisuudessa erottuvaa metsikköä. Tarpeeksi katseltuani lötsähdin alasängylle.
"Sinä saat sitten pian huonetoverin. Hänet on jo ilmoitettu ja hän saapuu piakkoin. Että varaudu jakamaan nuo hyllyt", Erik huikkasi. En ole varma mitä hän tuolla viimeisellä lauseella yritti sanoa. "Kiertele rauhassa koululla, ilmoitamme kyllä kun saat lukujärjestyksesi ja kun huonetoverisi saapuu. Pidä toistaiseksi ovea auki, tavarasi tuodaan kohta tänne. Talonmiehet kyllä sulkevat oven. Äläkä hukkaa avainta." sen sanottuaan hän lähti ja jäin yksin lötköttämään sängylle.

Vastaus:

Aivan ihana tarina, et arvaakaan miten hyvin olet kirjoittanut Erikin (ja juu, minut myös mutta se on yhdentekevää) istumaan hahmoonsa. Olitko edes nähnyt sitä elokuvaa? Apua, te olette kaikki koululaiset niin mahtavia. ;)

Tarinasi oli todella hyvä ja siinä oli mukava tunnelma, kuvailit hienosti ja saat sen kunniaksi 8 haastepistettä!

- Charles

Nimi: Medicament

07.01.2013 21:47
Eli valitsen kurssit: Perinnöllisyystiede ja genetiikka, erikoisliikuntatunnit ja taide. Ja totta vie saa käyttää tarinoissa. :D

Vastaus:

Hyvä, laitan muistiin.

- Charles

©2019 × Xavier's school for gifted youngsters × - suntuubi.com