Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK


Kuva on we♥it-sivustolta.

Nimi: Rachel Jessica Campbell

Mutanttinimi: Rage

Ikä: 14-vuotta

Sukupuoli: Tyttö

Mutaatio: Kun Rachel vihaistuu tai tuntee raivoa, alkaa hän mutaatioitua. Ensimmäinen vaihe on tuli, jossa tytön silmät muuttuvat kirkkaan punaisiksi. Toinen vaihe on raivon purkaminen, jolloin Rachelin molempiin käsiin tulevat oikeat liekit. Liekin sammuttaminen on tytölle todella vaikeaa, mutta tytön rauhoittuessa liekit alkavat sammua.

Ulkonäkö: Rachelillä on pitkät, lainehtivat, punertavat hiukset, jotka luultavasti liittyvät hänen mutaatioonsa. Hänellä on tumman siniset silmät ja vaalea iho. Rachel on lyhyt 153cm pitkä ja painaa painoonsa verrattuna vähän, 38kg. Tytöllä oli nuorempana raudat, mutta ne otettiin 12-vuoden iässä pois, ja nyt tytön hampaat ovat kauniin vaaleat. Rachelillä oli lasit, mutta käyttää piilolinssejä. Tyttö pukeutuu huolettomasta, ja yleisin asu on farkut, t-paita ja huppari. (kuva alempana)

Menneisyys: Rachel syntyi normaaliksi tytöksi, jolla oli vaaleat hiukset. Kuitenkin tytön alottaessaan koulut, oli hän saanut raudat ja silmälasit. Racheliä kiusattiin koko ajan, ja tyttö alkoi pelätä. Yhtenä iltana Rachel ei tullut kotiin, vaan oli mennyt itkemään purolle, jonka luona hän aina oli. Katsellessaan tähtitavasta, hän näki tähdenlennon ja toivoi, "Voikun voisin pelästyttää ne kiusaajat..." Sen jälkeen Rachelin hiukset vaihtoivat väriä vaaleasta punaiseen ja hän alkoi olla vihaisempi. Muutamia kertoja Rachel jopa hyökkäsi muiden kimppuun. Tyttöä vietiin kuratoorille, psykologille ja kaikille muilla mahdollisille, mutta mikään ei auttanut. Yhtenä päivänä koulu paloi ja Rachel oli kadonnut. Tyttö oli silloin karannut ja löysi tiensä harhaillen koululle

Perhe: Rachelin perhe oli aivan tavallinen ja normaali perhe. Hänen äitinsä ja isänsä olivat onnelisesti naimisissa. Rachelillä oli isosisko ja nuorempi sisar. Tytön vanhemmat alkoivat huolestua koulukiusauksesta ja miettivät, että jotain erikoista oli tekeillä. Rachelin karattua he elivät tyttärtä surren.

Rachel on yleisesti pirteä ja energinen, valmis kokeilemaan uusia asioita, eikä jää "puremaa suremaan". Hän on seikkailun haluinen, ja ei niinsä piittaa tärkeistäkään säännöistä. Mikäli hänet saadaan kiinni sääntöjen rikkomisesta Rachel tulee puhutteluun tai jälki-istuntoon myöhässä. Tytöllä on huonot hermot ja tahtoo aina olla hyvä. Mikäli jokin menee pieleen, Rachel alkaa raivostumaan ja ärsyyntymään. Sen jälkeen jos tyttöä ärsyttää tai yrittää auttaa, mutaatio yleensä tapahtuu, eikä sitä voi estää. Rauhoituttuaan mutaatiosta Rachel yleensä oleilee yksin, ja pitää pari kymmentä minuuttia mykkä koulua. Rauhan tilassa ollessaan tyttöön on helppo tutustua ja on avoin kaikille. Rachelin kanssa voi ystävystyä, mutta vain harvat saavat tytön 100% luottamuksen.

• Rachel rakastaa urheilua, ja tahtoisi harrastaa cheerleadingiä.
• Rachelillä oli koira, Riki, joka kuoli tytön täyttäessa 11.
• Tyttö on huono muistinen ja tulee yleensä tunneille myöhässä.
• Horoskoopiltaan Rachel on härkä.
• Neiti syntyi Singaporessa.
• Mutanttinimi on englantia ja tarkoittaa raivoa.


Rage on valinnut itselleen 3/5 kurssia: Perinnöllisyystiede ja genetiikka, erikoisliikuntatunnit ja energian hallinta.

Ilmoitusasiat Ragelle - Tervetuloa Xavierin kouluun Lahjakkaille Nuorille!

Saako käyttää tarinoissa? Kyllä.

Voimien taso |• • • • • • • • • • • • • • • • •|

Haastepisteet seuraavaan haasteeseen: 12

 [ Kirjoita ]

Nimi: Rage

23.02.2013 13:59
Vizyra: No voin esimerkiksi piirtää tai tehdä läksyjä. Tai sitten touhuta jotain outoa, esim. kiivetä huonekaluja pitkin (juu, en nyt mitään muuta keksinyt xD)

Nimi: Vizyra

21.02.2013 10:36
Rage, voisitko antaa vinkkejä, mitä voisit tehdä tarinoissani? Siis kun olet esim. huoneessamme muuten vaan. Muuten susta tulee joku lukutoukka :/

Nimi: Rachel "Rage"

13.02.2013 19:29
Ensimmäinen luku

Valkoinen hahmo suuntaa minua kohti. Hänen silmänsä ovat elottomat ja vaaleat. Katson häntä välttäen silmiä. Apua, mietiskelen ja yritän juosta. En kuitenkaan pysty juosta. Avaan suuni, yritän huutaa, mutta ääntä ei tule.
"Älä pelkää Rage, me autamme sinua", vaalean hahmon elottomista huulista kuuluu, "Olemme sinun puolellasi, emme anna sinulle tapahtua mitään." Yritän liikkua, mutta en pysty. Olen jähmettynyt.

"Huhuu?!" kuulen hätääntyneen huudon jostain. Avaan silmäni ja näen kalpean tytön. Hänellä on päällään musta nahkatakki ja tiukat farkut. Avatessaan suunsa, huomaan tytön yhdesä hampaassa jotain erikoista. Kultaista.
"Aah!" huudan peloissani ja piiloudun sänkyni nurkkaan. Tyttö katsoo minua kummallisesti. Tytön suu hiipuu suoraksi viivaksi ja hän menee omalle sängylleen istumaan, pää alaspäin.
"Mä oon Vizyra Saherine", tyttö esittäytyy. Katson tätä, outo nimi, Vizyra. Rentoudun hieman, kivalta hän vaikuttaa.
"Rachel", sanon, "Rachel..." En pysty sanomaan sitä. Olen pitkään ollut poissa perheeni ilmoilta, en vain pysty sanomaan sukunimeäni. "Sano vaan Rachel", sanon lopulta. Vizyra Saherine nyokkää ja nousee ylös. "Muuten", hän sanoo, "Tunti alkaa 20 minuutin päästä." Vizyra Saherine kävelee pois huoneesta.

Tunnen itseni yksinäiseksi, istuen siinä sängyllä. Hetken tunnen olevani taas kalpean hahmon kanssa, kuulen samat sanat, "Rage, olet kanssamme turvassa." Jotenkin se ei vaan kuulosta oikealta, kuka se kalpea hahmo on. Tajuan, että minulla on viisi minuuttia.
"Hienoa", huokaan ja alan pukea päälle.

"Joten jos vanhempasi olivat mutantteja, on hyvin mahdollista, että sinulla on samanlaiset mutaatio kyvyt", opettaja saanoo, ennen kuin keskeytän. "Anteeksi, olen Rachel", sanon ja vältän opettajan vihaista katsetta. "Menenkö istumaan?" kysyn.
"Öm... Mikä olikaan sukunimesi?" vaaleahiuksinen naisopettaja kysyy, vastaamatta omaani. Nielaisen, en voi. En voi sanoa sukunimeä, nimeä, jonka en usko kuuluvan minulle, vaan ihmisille, jotka minut kasvattivat.
"Rachel..", sanon ja henkäisen syvään. "Rachel Campbell", saan sanottua. Opettaja nyökkää ja monien silmäparien seuraamana, kävelen luokan perälle.
"Okei, onko kenelläkään kysyttävää?" opettaja kysyi. Vaaleatukkainen tyttö, noin minun ikäinen, nostaa käntensä ylös.
"Niin Jennsen?" opettaja kysyy ja heilauttaa vaaleita hiuksiaan pois silmiensä edestä.
"Voiko mutantiksi muuttuminen tapahtua esimerkiksi toiveesta?" tyttö, jota opettaja kutsui Jennseniksi kysyi. Hätkähdän tylsityneisyyden horroksesta. Opettaja miettii hetken vastausta:
"Kyllä se voi kai tapahtua. On se tosin hyvin harvinaista", hän selittää. Alan kuunnella kiinnostuneesti. "Täydenkuun aikaan, vain muutamassa paikassa, näkee tähdenlennon, ja jos toivoo, voi suurinkin toive toteutua", opettaja sanoo. Katson häntä ihmeissäni. Olenko siis ollut purolla oikeaan aikaan? Monet kysymykset täyttivät pääni. "Se on kyllä hyvin harvinaista, ja siitä voi saada vaarallisia voimia, jotka voivat liittyä muunmuassa kuolleisiin ja alamailmaan", opettaja vaikuttaa hermostuneelta. Oliko siinä oikeasti kaikki, mietiskelen. "Oliko muuta kysyttävää?" selivitin opettajan nimen, Ororo Monroe. Viittaan, haluan tietää lisää.
"Campbell?" opettaja kysyy hermostuen enemmän ja enemmän. Hän vilkaisee kelloa, ikäänkuin toivoen, että tuntiloppuisi.
"Kuinka usein tämä tietty aika on", kysyn. Opettaja katsahtaa kelloa, vielä viisi minuuttia. Hymyilen tyytyväisesti, et pääse pakoon.
"Silloin kun neljä ystävää kuolevat samaan aikaan", opettaja tuntee olonsa tukalaksi. Tunnen palan kurkussani.

Olenko minä saanut voimani kuolleiden ihmisten ansiosta.
"Rage, älä kuuntele häntä. Koko totuus ei ole sitä, mitä sen luulet", kuiskaa jokin ääni.
"Ei! Jätä minut rauhaan!" huudan kesken tunnin. Kaikki katsovat minua kummastuneena, varsinkin opettaja on huolestunut.
"Onko kaikki hyvin?" Ororo Monroe kysyy, "Menetkö vaikka terveydenhoitajalle?" Nousen vaivalloisesti ylös, hienoa, lisää terapiaa. Lampsin luokasta ulos hiljaisiin käytäviin. Kävelen hetken aikaa, hytisten. Tunnen viileän ilman kaikkialla. "Rage, älä tottele heitä, he eivät osaa auttaa", kuulen taas äänen unesta, "Liity meihin. Ole johtajamme." Astelen terveydentarkastajan huoneen ovelle ja koputan.
"Kuka siellä?" kuulen pirteän äänen huoneesta. Ovi aukeaa, esiin tulee hieman pyöreä, noin neljäkymmeniään elävä nainen.
"Olen Rachel", sanon, "Olen kuullut omituisia ääniä siitä asti, kun tulin tänne. Ne käskevät minua liittyymään heihin ja olla kuuntelematta muita, he sanovat, että voin johtaa jotain." Terveystarkastaja katsoo minua ihmeissään. Hän katsahtaa silmiäni, sitten hiuksiani, käsiäni.
"Olet varmaankin vain hieman pelästynyt, siitä kaikesta mutanttiasiasta", nainen sanoo. "Suosittelen, että lepäät hieman ja voit jatkaa taas tuntejasi", terveystarkastaja jatkaa. Nyökään ja makaan huoneessa olevalle sohvalle. Suljen silmäni ja alan valua uneen.

//Nyt tästä tuli, ehkä hieman pitkempi. En tiedä, saiko tehdä tällästä "mä-oon-erikoinen-super-parastyyppi" tarinaa, mutta tällänen siitä nyt tuli.

Vastaus:

Joo, oikein hieno tarina. Tämä nyt kierähti ehkä vähän kauemmas alkuperäisestä geneettisen mutaation ideasta, mutta toteutus on sinulla sen verran hyvä, että antaa mennä vain. ;)

Saat kuusi haastepistettä, odotan innolla mitä tuleman pitää.

- Charles

Läksyt tulevat vasta seuraavalta opettajalta/ensi luvussa/seuraavalla tunnilla, kun et oikein ehtinyt mukaan opetukseen.
- Ororo

Nimi: Rachel

07.02.2013 11:22
1. tarina

Prologi
Laahustan ympäri New York Cityn vilkkaita teitä. Kylmä tuuli vilisee hiuksissani, jotka ovat takkuiset ja raisvaiset. Nälkä kurnii vatsassani, niinkuin jokainen päivä sen jälkeen kun lähdin. Kaivan rähjäisten farkkujen taskusta viileitä kolikkoja. Tasan kaksi dollaria, ja sillä ei mitään saanut. Tunnen pientä raivoa sydämmessäni, mutta nyt ei ole oikea aika. Käännyn hieman ennen Times Squareia kohti pimeää kujaa, kujaa jossa asun.
Kujani ei ehkä ole mailman paras paikka, mutta se on paikka jossa tunnen itseni olevan rauhassa. Oikeastaan tahdon olla kotona, äidin ja isän vieressä. Kyynel valuu poskelleni, kun mietin viimeistä kertaa kun näin Vanessan tai Katherinen. Sitten muistan sen, miten minua vieläkin kiusattaisiin, jos olisin siellä. Tunsin äkinnäisesti kovaa vihaa. Ei, ei, ei nyt, kiljuin päässäni. Tunsin kuinka kivuliaasti, siniset silmäni muuttuivat kirkkaan punaisiksi. Tunsin kuinka kuumuus valtasi käteni. Tunsinn surua, kipua ja palavaa vihaa samaan akaan. Yritän sinnitellä, en tahdo antaa vihan voittaa.
Kesti varmaan kymmenenminuuttia, kunnes olin taas normaali. Huomasin kaksi tummaa hahmoa, varjoissa. Minua piilossa.
"Mitä te tahdotte?" kysyin töykeästi ja katsoin hahmojen suuntaan.
"No, pakko myöntää ei tämä paras piilo ollut", naurahti toinen. Siristin silmiäni, ja yritin piilottaa raivot sydämmeeni. "Minä olen Charles, Charles Xavier", mies esittäytyi.
"Niin ja minä olen Erik Lensherr", Charles Xavieriksi esittäytyneen miehen vieressä oleva toinen mies sanoi.
"En uskonut, että noin pieni tyttö olisi nimeltään Rage", Erik Lensherriksi esitelty mies mietiskeli.
"Rage?" kysyn ihmeissäni. Viha jota yritin piilottaa, alkaa esiintyä. Ei, apua, päässäni kirkui taas.
"Rauhoitu, älä taistele vihaa vastaan", Charles Xavier sanoi. Tunsin pientä helpotusta, kuin viha yhtäkkiä katosi. Katsoin käsiäni, ei niissä ollut pienintäkään vivahdusta tulesta. Liu'in maahan, joka oli kylmä ja kostea.
"Mistä sinä-" ennätin sanoa. Charles Xavier alkoi kertoa omaa tarinaansa.
"Ja, sinäkin olet mutantti", hän lopetteli, "Tuletko siis meidän kanssa kouluumme?" Nyökkäsin pelästyneenä ja nousin ylös maasta. Tunsin veren kiertävän taas jaloissani. Minut oli todella helppo suostutella, ainaskin juuri sillä hetkellä.

//Teen sitten niistä oikeista tarinan osista pitempii...

Vastaus:

Tämä on oikein hyvä prologiksi, kirjoitustyylisi on mukava. :) Odotan kyllä innolla että aloitat kirjoittamaan 'varsinaisia tarinoitasi', sillä tätä tekstiä lukee mieluusti enemmänkin!
6 haastepistettä
- Charles.

Nimi: Rachel

05.02.2013 13:57
Valitsisin nämä aineet:
Perinnöllisyystiede ja genetiikka
Erikoisliikuntatunnit
Energian hallinta

Niin ja saa käyttää tarinoissa :)

Vastaus:

Hyvä kun ilmoitit. :) Lisäilenkin nämä saman tien.

- Charles

©2019 × Xavier's school for gifted youngsters × - suntuubi.com